Kun olin vielä pikkunen, haaveilin usein omasta yrityksestä. Pienempänä sillä ei ollut väliä olisiko se oma kirjasto, kahvila, vaatekauppa, askarteluliike, videovuokraamo tai löytöeläinkoti. Mikä tahansa ajatus kuulosti hienolta ja valtavia suunnitelmia syntyi pienen tytön päähän. Kovasti yritin pihistellä äitin leipomaa pullaa ja pyytää kahvia termariin ns. kahvilaani, jonka ainoat asiakkaat olivat jostain syystä vanhempani ja rakas mummo :) Aina kahvista ei edes tarvinnut maksaa, mutta kyllähän se pienen mieltä lämmitti, kun mummo antoi muutaman pennin kahvista ja pullasta.
Hiukan vanhempana yövyin tämän tästä siskoni luona, joka opiskeli tuolloin Kokkolassa. Olin aina mukana siskon ja hänen kavereiden kahvittelukerroilla, milloin missäkin. Enhän minä kahvia ole oppinut juomaan ennen kuin nyt 17-vuotiaana, mutta tuolloin oli jännää tilata kahvilassa, vaikka pillimehu tai limsa lasi.Ihastelin vitriineissä olevia kakkupaloja, leivoksia, pullia, keksejä, muffinseja sekä erikoiskahvien listaa, mutta erääseen asiaan kiinnitin huomiota jo pienenä. On olemassa kaksi asiaa, jotka vaikuttavat mielestäni kahvilan viihtyvyyteen: värit ja istuimet. Miettikää nyt! Onko kivaa istua syksyisenä iltana kahvilassa, jossa on hämärä valaistus ja synkääkin synkemmät värit ja kaiken lisäksi ikävät penkit, joissa ei pysty/malta istua viittä minuuttia kauempaa.
Yhdeksännen luokan TET-harjoittelu oli itselleni unelmien täyttymys! Pääsin viikoksi työharjoitteluun erääseen lähikunnan kahvila ja suoramyyntiin! Mikä oli sen ihanampaa kuin työskennellä pienessä, lapsuudesta tutussa kahvilassa? Ei niin mikään! Mummo, pappa ja äiti olivat pienempänä vieneet minut sinne jätskille tai limsalle. Omistajanvaihdoksesta huolimatta paikka oli lähes samanlainen mikä tuntui lähes nostalgiselta. Kahvilan omistaja otti minut ilolla vastaan ja opetti minulle kaikkea tarpeellista, aina vanhan mallisen kassakoneen käytöstä, käytännön seikkoihin. Päätin hiljaa mielessäni, että jossain vaiheessa elämääni haluan perustaa oman kahvilan.
Hyvin pitkällisen alkupohjustuksen jälkeen pääsenkin itse aiheeseen. Millaisen kahvilan siis perustaisin? Haluaisin kahvila olevan suorakaiteen mallinen, sillä sellaista olisi helpointa sisustaa ja järjestää uudelleen, mutta haluaisin silti luoda sinne väliseinien, sermien tai verhojen avulla pieniä "soppeja" joissa jokainen voisi rauhassa nauttia päiväkahvinsa, uppoutua hyvään kirjaan tai vain nauttia hyvästä seurasta.
Värimaailman haluan pitää suhteellisen simppelinä. Luonnonvalkoinen ja tummanruskea ovat pääsävyt, jotka luovat rauhallisen ja klassisen tyylikkään tilan, mutta koska olen itse jokseenkin pirtsakka ja pientä väriä kaipaava ihminen, käyttäisin pienissä yksityiskohdissa tummaaturkoosia ja limenvihreää. Näillä voimaväreillä sisustukseen saadaan nuorekkuutta, iloisuutta ja väriä sekä viihtyvyyttä. Kaikkia pöytiä koristavat valkoiset pöytäliinat, joissa olisi (yllättäen) vihreitä tai turkooseja kuvioita, pöydällä olisi kukkamaljakko kauniine kukkineen ja talvella kenties pieniä lyhtyjä. On muutamia pöytiä joiden ympärillä on normaaleja tuoleja istuintyynyineen, mutta löytyy myös pöytiä, jonka ympärillä olisi nojatuoleja. Yhdessä nurkassa olisi matalampi sohvapöytä, iso valkoinen sohva sekä raheja, joihin isompikin kaveriporukka voisi jäädä hengailemaan.
Sisustus, viihtyvyys ja muut ulkoiset puitteet ovat luonnollisesti tärkeitä ja olen keskittynyt niihin aika lahjakkaasti, mutta mitä hyötyä olisi väreistä ja kauniista sisustuksesta jos tarjoilut olisivat huonot? Ei kertakaikkiaan mitään. Minussa asuu eräänlainen kakkumaakari ja sokerihirmu. Kahvilaani kaipaisin ison keittiön, jossa voisin hiljaisina hetkinä leipoa. Tämä saattaisi käytännössä olla melko mahdotonta, mutta haluaisin itse leipoa kaiken (tai ainakin suurimman osan) kahvilassani tarjoiltavista tuotteista. Valkosuklaatyffelikakkua, voisilmäpullia, kinkkupiirakkaa, ruokaisaa pizzaa, muffinsseja, cupcakeseja....Erikoiskahveja, mehuja, Laitilan limsoja (Herra Hakkaraisia!!), minttukaakaota, teetä... lista on loputon. Päivittäin tarjoiltavat herkut vaihtuvat ja asiakas saisi yllättyä valikoiman vaihdellessa.
Yrittäjä kertoo itse eniten yrityksestään. Jos siis olisin kahvilanomistaja haluaisin olla samanoloinen, pullantuoksuinen kotiäiti kuten vanhoissa kotimaisissa elokuvissa. Kaunis kukallinen mekko ja esiliina, helminauha ja laineikkaat hiukset. Meneekö liiallisuuksiin? Kenties, mutta sellaisesta minä unelmoin.
Oisin niin mielellää tulossa tollasee ja vakkari paikaks jäis! Hymy huulilla koko tektin ajan :DDDD
VastaaPoistaNo niin! Jos minä joskus perustisin oman kahvilan, niin ainakin yksi kanta-asiakas olisi tiedossa :DD Kieltämättä itseäkin alkoi hiukan huvittamaan, mutta hei, ei ne unelmat ole mihinkään muuttunu :)
Poista